*

MikkoElo

Paasikiven opit eivät vanhene

 

Viime aikojen keskustelussa on usein väitetty, että kunnioitetun presidenttimme J.K.Paasikiven opit ovat aikansa eläneitä.  Itse olen julistautunut "paasikiviläiseksi", sillä minun mielestäni ne opit, jotka Paasikivi presidenttinä opetti suomalaisille, eivät vanhene koskaan.  Ei vaikka Suomi on EU:n jäsen ja noudattaa yhteistä ulkopolitiikkaa, joka ei kuitenkaan palvele Suomen etuja.  Miksi Suomi Ukrainan kriisin varjolla nyt purkaa vihamielisyyttään Venäjää vastaan?  Mitä yhteisiä arvoja on Ukrainalla ja Suomella?  Ei mitään, onneksi.

 

Kekkonen määritteli Paasikiven linjan 

 

Parhaiten Paasikiven linjan on määritellyt presidentti Kekkonen puhuessaan Paasikiven syntymän 90-muistotilaisuudessa 27.11.1960:"Paasikiven linja ja sen ratkaiseva merkitys Suomen itsenäisyydelle on historiallinen tosiasia, jota ei minkäänlaisilla kieltämistalkoilla kyetä tekemään olemattomaksi.  Paasikiven linja on isänmaallista ja kansallista politiikkaa".

 

Paasikiven mukaan totuus oli, että ulkopolitiikka kulkee sisäpolitiikan edellä.  Paasikivi kutsuttiin pääministeriksi hävityn sodan jälkeen marraskuussa 1944.  Sitä ennen hän oli toiminut mm. suurlähettiläänä Moskovassa, ja hän puhui sujuvasti venäjää.

 

Kekkonen toteaa puheessaan seuraavaa, mikä muuten näyttää suuresti muistuttavan tämän päivän tilannetta:"On tosin kieltämättähyvin selvä: suhteista Neuvostoliittoon, siis ulkopolitiikasta, riippuu maan tulevaisuus, mutta kansalaisten parissa vakiintuneiden poliittisten käsitysten ja poliittisen todellisuuden välinen kuilu oli niin ammottava, että ainoan mahdollisen ulkopolitiikan noudattaminen tuotti suuria vaikeuksia".

"Se kyräilevä suhtautuminen, jota silloin ilmenee Paasikiven linjaa vastaan, on turhaa hyvien voimavarojen tuhlaamista.  Paitsi, että se sotii kansallista etuamme ja pysyviä tosiasiallisia olosuhteita vastaan, se ei liioin voi koskaan tuottaa käytännöllisessä poliittisessa käytännössä mitään tulosta".

"Paasikiven linja on Suomen virallinen ulkopolitiikka nyt ja vastaisuudessa".  Näin siis sanoi presidentti Kekkonen marraskuussa 1960. Ei siihen oikeastaan ole mitään lisäämistä.  Geopolitiikka ei ole muuttunut, vaan meillä on edelleen yhtä pitkä raja Venäjän kanssa kuin tuolloin.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (76 kommenttia)

Käyttäjän MikkoKotiranta kuva
Mikko Kotiranta

Vanha naapurin mies siis uskoo edelleen Neuvostoliiton olemassaoloon? Kekkonen on ollut kuolleena kohta kolmekymmentä vuotta ja tuosta puheestakin on aikaa reilut viisikymmentä vuotta. Missä muussa pitäisi palata menneisyyteen? otetaan käyttöön reikäkortit ja sentraalisandrat välittämään puheluita!

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo

Jotenkin olen ennenkin havainnut, ettei "naapurin poika" ymmärrä politiikasta tuon taivaallista. Maantiede ei ole muuttunut. Miksi Suomi haastaa riitaa Venäjän kanssa? Uhkaako Venäjä Suomea?

Käyttäjän MikkoKotiranta kuva
Mikko Kotiranta

Itse en ole niin etevä että voisin pelkästä valokuvasta sanoa ymmärtääkö toinen jostain ja mitä. Maantiede ei ole muuttunut, mantereet ovat paikoillaan. Neuvostoliittoa ei ole ja meidänkö pitäisi Neuvostoliiton aikaisilla opeilla edetä ulkoolitiikassa? Miksi? Aika on muuttunut ja politiikkaa tehdään tässä ajassa. En ymmärrä mitä riidan haastamista on siinä että noudattaa sovittuja sääntöjä? Venäjä olisi voinut lähettää henkilöitä jotka eivät ole pakotelistalla. Uhkaako venäjä suomea? Ehkä jossain määrin enkä pidä maan tavasta haastaa riitaa pienten naapureiden kanssa. Meillä on kokemusta venäjän lapsiasiavaltuutetuista jotka vaativat erityiskohteluita.

Janne Hilden Vastaus kommenttiin #5

Suomelta tulokiellon ETYJ-kokoukseen saanut Venäjän parlamentin alahuoneen puhemies Sergei Naryshkin on vieraillut esimerkiksi Ranskassa kaksi kertaa sen jälkeen kun hän joutui EU:n pakote-kieltolistalle, joten...

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio Vastaus kommenttiin #6

Maaliskuussa Saksa myönsi maahantulokiellossa oleville venäläisille Etyj-vieraille erikoisluvan saapua Leinsweilerissa Ranskan rajan tuntumassa pidettyyn tapaamiseen, jonka tarkoituksena oli edistää venäläisten ja ukrainalaisten päättäjien vuoropuhelua. Se neuvottelu oli Ukrainan rauhanneuvottelu, ei ETYJ juhlakokous.

Tuolloin kokoukseen oli määrä sisältyä myös vierailu Ranskan puolella, mutta ranskalaiset kieltäytyivät vastaanottamasta matkustuskiellossa olevia henkilöitä.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #6

Janne Hilden,

Juuri näin on asia. Niinistön selittelyt vain pahentavat tapahtunutta. Niinistö on varovainen juristi, eikä ulkopolitiikka ole hänen ominta aluettaan. Sipilä on taas täysin noviisi ulkopolitiikassa.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #5

Turha tuollaisen kaverin kanssa on keskustella, joka ei uskalla edes omia kasvojaan panna näkyviin. Kovin meni hiljaiseksi aikoinaan, kun sanoin, että työskentelee suojatyöpaikassa.
Kenen pienen naapurin kanssa Venäjä on haastanut riitaa?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #15

Mikäli tarkoitat Suomea pienempiä, niin Viron, Latvian, Liettuan ja Moldovan.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #23

Tanskaa Venäjä uhkasi keväällä ydinaseilla, mutta onko se sitten naapuri.

Käyttäjän juhakuittinen kuva
Juha Kuittinen Vastaus kommenttiin #35

Mikä valtio se onkaan käyttänyt ydinasetta toista valtiota vastaan? Ei ainakaan meidän naapuri..

Käyttäjän MikkoKotiranta kuva
Mikko Kotiranta Vastaus kommenttiin #15

Sanopa sitten työnantajani nimi? Ja voin kertoa ettei ole paikallinen kehityspuulaaki. Parhaillaan venäjä haastaa riitaa ukrainassa. Entä 2008 georgia sitten? Transnistriankin yrittävät erottaa moldaviasta. Jospa Mikko Elo vain keskittyisit Paasikiven palvomiseen parvekkeeltasi.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

#4
Paasikiven ajoilta maantiede on suuresti muuttunut, nimittäin geopoliittinen maantiede etenkin Venäjän osalta Neuvostoliiton aikoihin verratessa.

Enpä ole varma miten Paasikivi suhtautuisi nykytilanteeseen jos eläisi ja olisi ollut vaikuttamassa esim. Mauno Koiviston tilalla.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #12

Paavolla näyttää aina olevan Paavon verukkeet. Venäjä on ollut Suomen naapuri vuosisatoja. Parempi tehdä yhteistyötä sekä poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurissa. Mitä Suomi häviäisi?

Jouni Hölttä Vastaus kommenttiin #17

Mikä muuttunut? Itäraja on sama kuin ennenkin. Hitto, että nämä ääliöt on typeriä. Tosiaan paljon parempi elellä rauhassa. Kunnioitan kovasti veteraaneja, mutta toivon, että enää ei tarvis koittaa. Jos joku on muuttunut, niin sen jälkeen ei oltas enää itsenäinen valtio.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #22

Jouni,
Näinhän asia asia on. Meillä viime sodissa kaatui 100 000 miestä, haavoittui kymmeniä tuhansia ja paljon tuli veteraaneja, joiden oli taisteltava, kun käsky kuului. Oliko käsky järkevä vai ei, siitä voidaan keskustella.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Viime vuonna 2014 Suomen ilmatilaa loukattiin kuudesti, 5 kertaa Venäjän toimesta. Montako kertaa Suomi loukkasi Venäjän ilmatilaa. Siis: Kuka tässä haastaa riitaa?
Suomi vain pitää päänsä kylmänä ja Hornetit käyvät tunnistamassa. :-)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ilmatilan_lou...

Jouni Hölttä

Nämä nuoret juppipolitiikot ovat ruvenneet kilvan vittuilemaan Venäjälle. Se on erittäin tyhmää, mutta mitäs teet kun järjellä ei enää merkitystä muissakaan asioissa. Tavalliset tallaajat kyllä tiedostaa realiteetit varsin hyvin.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Suomen poliittinen johto ei tiedosta edes omia asioitaan ja sitten ollaan säätämässä vielä muiden valtioiden asioita.

Siispä: huolehdi ensin oma tonttisi ja sitten vasta muiden tontti!

Seppo Hildén

Paasikivi pelkäsi NL:a ja antautui liian helposti Stalinin painostettavaksi. Paasikivi olisi myöntynyt syksyllä-39 NL vaatimiin aluevaatimuksiin ja välirauhan aikaan tammikuussa 1940 Moskovan asianhoitajana NL:n painostuksen säikyttämänä ehdotti hallituksellemme jopa koko Pohjois-Suomen luovuttamista NL:lle. Mannerheim ja hallitus torppasi idean.

Että sellainen mies. Totta kai NL halusi sotien jälkeen Suomessa valtaan tällaisen miehen, joka oli jo aiemminkin NL:n sotilaallisen painostuksen alla taipunut. Paasikivi oli Moskovan mieleinen mies. Kekkonen kesti paljon paremmin NL:n painostusyritykset ja siitä kunnia hänelle.

Käyttäjän MikaPietil kuva
Mika Pietilä

Tiedoksi vain, että Mannerheim kannatti aluevaihtoja Neuvostoliiton kanssa, koska pelkäsi sotaa, ja kehotti Suomen hallitusta suostumaan niihin. Vaihtokaupassahan Suomen pinta-ala olisi kasvanut, mutta rauhanomaista tietä tämä ei silloiselle oikeistohegemonialle sopinut. Paasikivi lähetettiin Moskovaan valtuudettomana neuvottelijana, jolla ei ollut oikeutta sopia tai luvata mitään. Tapahtunut historia ei muuksi muutu, mutta jälkikäteen näyttää kyllä siltä, että kaikki mahdollinen tehtiin itsevaltiaan diktaattorin härnäämiseksi ja sodan aikaansaamiseksi. Kansa kutsuikin aikanaan sotaa Erkon sodaksi, ennen kuin virallinen historiankirjoitus rakensi siitä kansallisen uhrimyytin tukemaan virallista narratiivia erehtymättömien poliitikkojemme sankaruudesta ja isänmaallisuudesta. Kansa maksoi kalliin hinnan poliitikkojemme taipumattomuudesta, joka viime kädessä johti täydeliseen floppiin: Karjala, Kuusamo/Salla ja Kalastajasaarennon puolikas meni, ja Hitlerin apupoikana olemisen takia vielä Petsamokin. Oikein iljettää tapa, jolla tätä täysin perseelleen mennyttä poliittista seikkailua vieläkin glorifioidaan ja hehkutetaan itsenäisyyden säilymisen riemujuhlana. Aivan kuin silloisilla päättäjillä ei olisi ollut vaihtoehtoja. Samaa soopaa höpisevät kaikki muutkin uhkapelinsä hävinneet poliitikot äänestäjiensä tyynnyttelemiseksi.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo

Mika Pietilä,
Jokaisen suomalaisen pitäisi lukea kommenttisi, joka on juuri se, mikä on totuus Suomen historiasta. 100 000 nuorta miestä kuoli sodan seurauksena. Ei kunnioitus tänä päivänä heitä enää auta.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Vuonna 1939 Neuvostoliiton tavoitteeksi arvioitiin Suomen valloittaminen eikä sen vuoksi uskottu, että neuvotteluilla ja suppeammilla ratkaisuilla olisi saavutettavissa muuta kuin enintään aikalisä.

Suomalaisten yksimielisyys oli yllätys Stalinille ja Kuusiselle. Maanpuolustushenki oli suojeluskuntien ja Lotta Svärdin ansiosta vahva. Suomen kansa oli ollut yhtenäisenä jo kesällä 1939 linnoittamassa itärajaa ja totetuttamassa liikekannallepanoa lokakuussa 1939.

Maamme itsenäistymishistoriaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että Paasikivi oli tunnettu myöntyväisyysmies 1900-luvun alussa venäläistämiskaudella. Eljas Erkon isä oli puolestaan tuon ajan jyrkimpiä perustuslaillisia. Hänet karkoitettiinkin pois maasta ja hän matkusti poikansa kanssa Amerikkaan. Paasikivi puolestaan roikkui senaattorina peräti vuoteen 1909 saakka, jolloin hänkin joutui eroamaan senaatista, koska kaikkien muiden myöntyväisyysmiesten mitta tuli täyteen.

Paasikivellä oli siis syvästi henkilökohtaiset ja menneisyyden virheistä kumpuavat syynsä kutsua talvisotaa "Erkon sodaksi". Olennaista on kuitenkin muistaa, että Suomen ulkoasiainministeri Erkolla oli hallituksen ja kansan suuren enemmistön tuki takanaan syksyllä 1939, kun Suomi ei taipunut imperialistisen Neuvostoliiton ( Molotov-Ribbentrop-sopimus natsi-Saksan kanssa) vaatimuksiin alueluovutuksista.

Käyttäjän TeroIln kuva
Tero Ilén

Kuinka pihalla totuudesta joku voi olla. Hitler ja Stalin olivat jo jakaneet Euroopan ja Suomi kuului Molotov-Rippentrop sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Neuvostoliiton etupiiriin.

Lisäksi Neuvostoliiton aluevaatimuksiin liittyi vaatimus Kannaksen puolustuslinnoitusten purkamisesta. Miten puolustuslinnoitukset uhkasivat Neuvostoliittoa?

Stalin sanoi kenraaleilleen, että suomalaisia on niin vähän etteä heidät on helppo siirtää Siperiaan.

Suomalaisten tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ollut mitään osuutta talvisodan syttymiseen, Stalin oli jo päättänyt vallata Suomen. Jos olisimme suostuneet aluevaatimuksiin ja Kannaksen puolustuslinnoitusten purkamiseen sekä tukikohtaan Helsingin länsipuolella olisi Neuvostoliiton tulevaa hyökkäystä vain helpotettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_tausta

Venäläinen historioitsija Pavel Aptekar toteaa Venäjän valtion talvisotaa koskevien arkistojen perusteella [35], että "ensimmäinen yksityiskohtainen sotasuunnitelma Suomen-sotaa varten laadittiin jo vuoden 1939 maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa". Aptekarin mukaan hyökkäämisestä oli siis päätetty jo aiemmin, vaikka rauhanneuvotteluja näennäisesti käytiinkin. Ennen Suomen kanssa käytyjä alueneuvotteluja Neuvostoliitto oli aloittanut vastaavat keskustelut myös Baltian maiden kanssa: Viron 24. syyskuuta, Latvian 2. lokakuuta ja Liettuan 3. lokakuuta 1939. Ne suostuivat antamaan puna-armeijalle tukikohtia alueeltaan ja päästämään neuvostojoukkoja maahan. Suomalaiset valitsivat toisin: Suomi kutsui reservinsä sotilaat 10. lokakuuta 1939 alkaen ylimääräiseen kertausharjoitukseen, joka merkitsi käytännössä liikekannallepanoa.[

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suome...

Kenraali Erik Heinrichs kertoo:

"Entä mitkä olivat Venäjän vaatimukset?
- Sotilaallinen tukikohta Suomen etelärannikolla. Ensin oli puhetta vain Hangosta, mutta ennen neuvottelujen loppumista Venäjän taholta huomautettiin, että kysymykseen saattoi tulla jokin muukin satama Helsingin länsipuolella. Vaatimus tukikohdasta torjuttiin kategorisesti.
- Rajan siirto Kannaksella Rajajoelta suunnilleen linjalle Lipola-Koivisto, jolloin Karjalan kannaksen Suomenlahdelle antava avoin rannikko olisi kokonaisuudessaan joutunut Neuvostoliitolle. Hallitus katsoi puolestaan voivansa mennä vähäisempään rajankorjaukseen.
- Suomenlahden ulkosaaret. Tähän myönnytykseen hallitus oli osittain taipuvainen.

- Osa Petsamon alueesta. Asiasta katsottiin voitavan keskustella.

- Uudelle rajalinjalle oli Suomen puolelle luotava de­militarisoitu vyöhyke. Torjuttiin kategorisesti Suomen taholta."[iii]

Mikä olisi ollut Suomen kohtalo, jos olisimme myöntyneet ja antaneet Neuvostoliitolle tukikohdan Hangosta?

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #32

Tero Ilen puhuu omaa, suurelta osin muunnettua totuuttaan. Sitä paitsi, nyt on kysymys Paasikiven opeista, joita Suomi on viime vuosiin asti noudattanut. Paasikivi puhui hävityn sodan kokemusten jälkeen.
Mikä on sen jälkeen muuttunut? Mitä tekemistä Ukrainalla ja Suomella on? Onneksi ei mitään. Miten Venäjä uhkaa Suomea? Ei mitenkään. Lue nyt Mika Pietilän kommentti ja kirjoita sen jälkeen.

Käyttäjän TeroIln kuva
Tero Ilén Vastaus kommenttiin #40

Viro, Latvia ja Liettua suostuivat Stalinin vaatimuksiin. Miksi Suomi olisi kokenut erilaisen kohtalon jos emme olisi taistelleet itsenäisyydestä?

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #56

Tero Ilen,
Suomea on turha verrata Baltian maihin. Nyt ollaan vain niin Baltian maiden kanssa samaa mieltä, vaikka historiamme on täysin erilainen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #32

On hiukan loukkaavaakin Paasikiveä kohtaan kuvitella, että Pätsin linja olisi ollut hänen linjansa.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Mannerheim näki järkeväksi pyrkiä kompromissiin, Suomi ei ollut valmis sotaan. Kompromissiin päästäisiin ehkä uhraamalla joitakin saaria. Neuvostoliitto pyrki ilmeisesti saamaan takaisin Tarton sopimuksen mukaisesti hävityn rannikkolinnoituksen, joka esti pääsyn Suomenlahden pohjukkaan.

Mannerheimilla oli vahvoja epäilyjä lähimmän tulevaisuuden suhteen ja toi sen myös esille ja kummasteli hallituksen ja eduskunnan suhtautumista hänen tekemiin määrärahaehdotuksia kohtaan, vaikka sota näytti olevan jo ovella.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo

Seppo Hilden unohtaa mainita, että myös Mannerheim oli valmis Neuvostoliiton esittämiin alueluovutuksiin. Paasikiveä olisi jo tarvittu sotien aikana, mutta hyvä kun oli käytettävissä sotien jälkeen.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Paasikivi olisi halunnut antaa myönnytyksiä 1939 mahdollisesti sen takia, että hän arvioi sillä voitettavan aikaa. Mannerheim teki selväksi, ettei Suomi ollut valmis sotaan. Malli Cajander. Aikaa tarvittiin myös mahdollisen länsivaltojen avun järjestämiseksi.

Paasikivi tunsi venäläiset jo pidemmältä ajalta ja miten heidän kanssaan kannattaa toimia. Veti myös Tarton rauhansopimusneuvotteluja.

Venäläiset erityisesti arvostavat henkilökohtaisia suhteita: ihmiseen, joka tunnetaan on helpompi luottaa. Paasikivi tunnettiin Moskovassa ja häntä arvostettiin, vaikka oltiin eri mieltä monista asioista. Siinä mielessä hän oli Kremlin mieleen. Sama juttu päti myöhemmin Kekkoseen.

Sitä emme saa koskaan tietää, mitä olisi tapahtunut, jos kaikki olisi 1939-1940 mennyt Paasikiven toiveiden mukaisesti. Molotov-Ribbentrop sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan perusteella voi olettaa, ettei NL olisi tyytynyt muuhun kuin Suomen täydelliseen hallintaan, miehitykseen. Tätä käsitystä tukee myös Kuusisen nukkehallituksen perustaminen.

Sotien jälkeisinä vaaran vuosina Suomi tuskin kuitenkaan olisi säilynyt länsimaisena demokratiana ilman Paasikiven jämäkkyyttä. Tietääkseni Paasikiven valtioviisautta oli myös käyttää YYA-sopimusta palvelemaan Suomen itsemääräämisoikeutta, mitä hän piti ykkösprioriteettina, ja riippumattomattomuutta suurvaltapoliittisiin kiistoihin. Jälkimmäisten seurausvaikutusten takiahan Suomi yleensä oli joutunut osallisesti sotiinkin.

Valitettavasti Kekkonen oli ulkopoliittisesti heikko, ainakin alkuun. Hän ei tukenut nimittämäänsä Fagerholmin yöpakkashallitusta ja sortui käyttämään ulkopolitiikkaa ja Kremliä oman asemansa pönkittämiseen noottikriisistä ja Honkaliiton kaatamisesta alkaen. Tällainen poliittinen valtapeli itsemääräämisoikeuden kustannuksella olisi ollut kauhistus Paasikivelle, joka korosti Suomen itsemääräämisoikeutta.

Kekkosen ansioksi voisi sanoa sen, että hän pyrki vahvistamaan Suomen kansainvälistä asemaa avaamalla ovia länteen ja neuvottelemalla asiat Kremlin kanssa ja käyttämällä omaa arvovaltaansa siihen suuntaan. Kekkonen sai 1960-luvulla tuekseen myös huipputason ulkopoliittisia neuvonantajia, joiden merkitys korostui kun luovia ratkaisuja tarvittiin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nämähän ovat faktoja. Niihin voisi tietysti lisätä muitakin: esimerkiksi sen, että Paasikivellä oli valmiiksi kirjoitettu puhe sitä onnenpäivää varten, jolloin Leningrad olisi vallattu. Epäilemättä hän piti myöhemmin onnekkaana, että sitä ei tarvinnut pitää.

Suurmiehiä kannattaa muistella lähinnä siksi, että pääsisi pohtimaan, mitä he tekisivät nyt.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Mies ja nainen ovat liian pieniä presidentiksi, ministeriksi, kansanedustajaksi ja valtuutetuksi, jos mahtuvat piiloon jonkun toisen, esim. virkamiehen, selän taa. Ja jos haluavat sinne. Ja jos heillä on syytä haluta sinne.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo

Katriina,
Kommenttisi ei oikein auennut minulle. Voitko selittää?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kommenttiin 27. Esimies on vastuussa yksikkönsä tapahtumista, ministeri samoin. Ulkomailla on tavallista, että suurten virheitten tullessa ilmi ministeri tms. eroaa tehtävästään. Suomessa on maantapa, että ihmiset janoavat valtaa mutta eivät vastuuta. Ero ei tule mieleen, ainoastaan toisten syyttely.

Elämme nurinkäännetyssä maailmassa, jollainen tunnetaan saduista:

Poliitikko syyttää kansalaisia. Kansanedustajan, ministerin ja presidentin ratkaisuista syytetään heidän neuvonantajiaan, virkamiehiä. - Jokaisen tulisi toimia niin, että ei ole tarvis piiloutua kenenkään selän taa.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #53

Katriina,
Hyvä, että vastasit. Noista asioista olemme täysin samaa mieltä.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Kuinka moni Paasikiven-Kekkosen linjaa haikaileva on huomannut, että Suomi on itse asiassa tullut niistä ajoista huomattavasti pasifistisempaan suuntaan. Varusmiespalveluksen kestoa ja vaativuutta on merkittävästi lyhennetty, siviilipalvelus on tullut sille vaihtoehdoksi ja palveluksen välttelystä koituvia rangaistuksia on lievennetty huomattavasti.

Kylmän sodan aikana juhlapuheet Suomen ja Neuvostoliiton ystävyydestä ja YYA-sopimus olivat vain kolikon toinen puoli, "liturgia" ja "ulkokuori". Taustalla oli kuitenkin syvät epäluulot ja raskas sotilaallinen varautuminen ikävyyksiin joka kerta kun tuli puhe esimerkiksi sotilasyhteistyöstä.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

"Mitä yhteisiä arvoja on Ukrainalla ja Suomella? Ei mitään"

Siinä ydin.

Juuri siksi suomalaisen valtamedian kirjoittelu ja sitä myötä aika monen mielipide on aivan käsittämätön. Mitä muuta syytä suomalaisten olisi olla korruptoituneen ja rapautuneen Ukrainan puolella näin jykevästi kuin joidenkin hinku Naton jäseneksi ja USAn ahteria nykyistäkin perusteellisemmin nuoleskelemaan?

Krimiläisetkin halusivat päästä eroon Ukrainasta – tosiasia, jonka todistavat läntisetkin lähteet, mutta Suomen valtamedia ei. Ja sen mukanahan muodostuu tuo suomalaisten "yleinen" mielipide.

Suomen kahlehtiminen Natoon on valtamedian tähtäimessä – keinolla millä hyvänsä. Niistä keinoista on lehtimiesetiikka kaukana.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

"Mitä yhteisiä arvoja on Ukrainalla ja Suomella? Ei mitään"

Kuitenkin meillä sympataan Ukrainalaisten pyrkimyksiä päättää itse, mihin kuuluvat eikä oikein hyvällä katsota, että Venäjä haluaa siitä määrätä. Eikö halu päättää itse omista asioista ole arvo?

Anderssonin logiikan mukaan oli myös oikeutettu ja riemuisa tapahtuma, kun Sudeettialueet liitettin Saksaan v. 1938. Alueen väestö oli siihen kovin tyytyväinen. Tarinahan on hyvin rinnasteinen Krimin kaappauksen kanssa. Tosin sillä erolla että Adolf sai kärtettyä siihen oikein luvan kun taas Vladimir ei lupia kysellyt.

Suomessakin käydään jatkuvasti keskustelua onko niin kivaa lymyillä Kremlin kaalinhajuisessa kainalossa. Onneksi politiikkopolvi, joka ammensi siitä innoituksensa on jo syrjässä ja seurailijatkin aika kaukana vallan kammareista.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

"Eikö halu päättää itse omista asioista ole arvo?"

On, mutta näköjään haluat suoda sen oikeuden vain valikoimilllesi (tai valtamedian sinulle valikoimille) tahoille. Esim krimiläiset eivät logiikkasi mukaan ansaitse minkäänlaista itsemääräämisoikeutta?

Myös Aatu-vertauksesi horjuu sikäli, että vaikka tiedämme miten Hitler toimi sudeettialueiden liitoksen jälkeen, se ei ollut mitenkään seurausta tuosta alueliitoksesta. On näet niin että (jälleen vastoin "yleistä", valtamedian syöttämää "totuutta") eivät ihan kaikki asiat mitä Hitler teki, olleet sellaisia, joita hänen kaikkien muiden tekojensa takia pitäisi vastustaa. Jos näin olisi, ei esim kenenkään kannattaisi syödä kasvisruokaa tai pitää koiraa.

Sudeettialueen tuolloisista ihmisistä ei voi olla varmuutta, halusivatko he todella Saksan alaisuuteen. Sen sijaan krimiläiset halusivat Venäjälle, vaikka Suomen (muttei välttämättä muiden länsimaiden) valtamedia toisin antaakin ymmärtää ja valehtelee yleisölle Natokiimoissaan.

Ks vaikkapa tuo USAlainen artikkeli (ei ole taatusti Kremlin kätyri):

http://www.forbes.com/sites/kenrapoza/2015/03/20/o...

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius Vastaus kommenttiin #39

Kukas nyt oikein valikoi?

Oli aika kiistämätön tosiasia, että sudeettisaksalaiset halusivat alueensa liitettäväksi Saksaan. Samat oli keinot natseilla ja venäläisillä. Kiihkokansallista vouhotusta vailla todellista huolta ihmisten hyvinvoinnista. Samanlaista vapahtajaa Hitler edusti etnisille saksalaisille mitä Putin edustaa etnisille venäläisille - sama kaiku on askelten.

Se, mitä sen jälkeen kävi on toinen asia mutta keinot olivat samoja ja voisiko sanoa, että yhtälaisia arvojakin on helppo löytää. Turha on sekoittaa muita asioita, jotka ovat vain reunamerkintöjä vailla merkitystä.

Ihan hyvä suoritus, että löysit edes artikkelin länsimediasta joka komppaa näkemystäsi.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #51

Turhaa spekulointia. Jos sudeettisaksalaiset tuolloin halusivat liittyä emämaahan, entä sitten? Mitä tekemistä sillä on Hitlerin muun toiminnan kanssa? Tietysti jos herra sen perusteella kuvitteli että myös venäläiset haluavat liittyä Natsi-Saksaan, se on sitten jo eri asia, mutta epäilen sellaista suuresti.

Viimeiseen lauseeseesi vastaan: se ei ole minun näkemykseni, vaan tutkimustietoa, jota muualla lännessä kyllä julkaistaan, mutta ei Suomessa. Miksiköhän? Oma n ä k e m y k s e n i tuon vaikenemisen syystä on Suomen median natokiima, sillä tuollainen tieto ei tue tarinaa, jonka mukaan Suomen pitäisi hakeutua USAn kainaloon kun Venäjä yrittää valloittaa Suomen – jostain syystä, joka minulle ei ole valjennut, mutta ehkäpä media keksii siihen uuden tarinan.

Ei tuo ainoa länsilinkki aiheesta ole, vaikka tottakai muuallakin lännessä valheita levitetään – ei pelkästään Suomessa.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Mikko - mitä ihmeen shaissea tämä "Paasikivi touhu" oikein on? Ei noin! Yrittäkää nyt jotenkin demarit pärjätä kisaasa älkääkä olko kivikaudella. MAAILMA MUUTTUU MIKKOSENI! - http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1981...

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Petri, mitä ihmeen scheissea puhut?

Ei kaikkea vanhaa pidä hyljeksiä vain siksi että se on vanhaa. Jos ja kun Paasikivi on aikanaan laukonut viisauksia, eivät ne maailman muuttuessa muutu tyhmyydeksi, ellei maailma muutu tyhmäksi.

Tosiasioiden tunnustamatta jättäminen on tyhmyyden alku ja myös loppu, Petriseni.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Ollessaan pääministerinä vuonna 1918 Paasikivi oli kuningasmielinen.

Olikin hänen itsensä kannalta suuri onni, ettei hänen tavoitteensa Suomen kuningaskunnasta koskaan toteutunut. Eihän Paasikivestä olisi silloin koskaan tullut Suomen tasavallan presidenttiä.

P.S. Paasikiven-Kekkosen linjasta puhuttaessa on muistettava, että alkuperäinen ajatus ja jopa ensimmäinen kirjallinen luonnos YYA-sopimuksesta on Mannerheimin "käsialaa".

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Tuskinpa JKP kuului niihin, jotka vimmatusti halusivat kalifiksi kalifin paikalle. Käsitykseni mukaan hänen toimiaan ohjasivat hieman toisenlaiset arvot ja periaatteet.

Hyvä muistutus tosiaan tuo Marskin YYA-luonnos. Molemmat äijät tunsivat velivenäläisen ja ymmärsivät funtsia asioita naapurinkin näkökulmasta. Marskillä vielä tuo sotastrateginen reaalipoliittinen ajattelu, joka ileisesti vaikutti eräisiin hänen sodanaikaisiin ratkaisuihinsakin.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Suomiko purkaa vihamielisyyttä Venäjää kohtaan? Silläkö, että se on yhteisrintamassa pakoteasiassa muiden EU-jäsenmaiden kanssa? Mikä häirikkö Suomi sitten olisi, jos se vetäisi ihan omaa rooliaan sopimuksistaan huolimatta. Suomea pidetään valtiona, joka pitää sanansa ja kunnioittaa tekemiään sopimuksia. Venäjä on päinvastaisessa maineessa. Suomalaiset eivät lentele Venäjän ilmatilassa luvatta haastamassa riitaa. Suomalaiset virkamiehet eivät käy Venäjällä uhkailemassa ja neuvomassa, miten pitää heidän toimia. Niin, että kyllä se vihamielisyyden osoitus tulee ihan muualta kuin Suomesta.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo

Raimo,
Eikö Suomen hallituksen tärkein tehtävä ole kuitenkin puolustaa oman maamme ja sen kansalaisten etuja. Miten Ukraina liittyy Suomeen? Ei mitenkään.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Ukraina liittyy Suomeen välillisesti Venäjän kautta. Meillä ja Ukrainalla on sama rajanaapuri, Venäjä. Ja kun se köriläs alkaa taas potea pöhötautia ja hamuta pieniä naapureitaan ikeensä alle, on syytä osoittaa yhteisrintamassa, että touhu ei ole mistään kotoisin.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #33

Raimo.
Sinulla on aina ollut hyvä mielikuvitus.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #41

Krim ja Ukraina ovat siis mielikuvitusta?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #45

Venäläiset hyökkäsivät Ukrainaan estääkseen maan syvenevän yhteistyön Euroopan unionin kanssa. Kuiva fakta.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #45

Raimo.
Miten ne liittyvät Suomen turvallisuuteen? Ukraina ei ole oikeusvaltio ollut koskaan, korruptio on tappava, Krimillä ihmiset ovat tyytyväisiä. Entä sitten? Suomiko pelastaa maailman, vai kannattaisiko meidän keskittyä omaan turvallisuutemme?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Viime aikojen keskustelussa on usein väitetty, että kunnioitetun presidenttimme J.K.Paasiven opit ovat aikansa eläneitä."

Väite on todellakin outo, varsinkin kun Venäjä-Neuvostoliitto-Venäjä on Suomen itäisenä rajanaapurina ollut käytännössä yhtä ja samaa vuosisadasta toiseen.

Jos Paasikiven (1870-1956) aika on ohi, miksi von Clausewitzia (1780-1831), Machiavellia (1469-1527) ja jopa Sun Tzuta (500-l eaa.) siteerataan ikimoderneina politiikan ja strategian asiantuntijoina?

Jukka Nieminen

Mukava kuulla Mikostakin pitkästä aikaa. Bloggaajana taisit olla aikanaan päällimmäinen syy, miksi tänne rekisteröidyin - oliko tämä nyt sitä fanipostia?
mutta asiaan....

Paasikiven opit eivät katoa minnekään niin kauan kun meillä itäinen naapuri on. On kuitenkin muistettava että maantieteellisesti Venäjällä on erityismerkitys muidenkin kuin sotilasuhkien tasolla. Venäjä voisi halutessaan niistää suomelta liikkumatilan yksin kauppapoliittisesti - asia jota suomi yksipuolisesti ja käsittämättömästi hakee itselleen. Venäjänkaupan katkeaminen kun veisi maaamme pysyvään taantumaan, ja näin on ilmeisesti jo käynytkin.

Olen kyllä sitä(kin) mieltä että yksi keskeinen ongelma on, että suomalaiset eivät tunnu tietävän mitään itänaapuristaan. kun tämän aiheen kommentteja lukee niissä vilisee paljon enemmän neuvostoliittoa ja stalinia kuin tämänpäivän venäjää. Jostain mystisestä syystä valtaosa kuvittelee että elämme edelleen vuotta 1936.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo

Jukka,
Vain yksi kommentti. Sipilän hallitus voisi ottaa "tuottavuusloikan" ajamalla pakotteiden poistamista. Sipilä on kuitenkin täydellinen noviisi ulkopolitiikassa eikä usko muuhun kuin Niinistöön , joka taas on varovainen juristi ja kokematon ulkopolitiikassa.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Tiedoksi vaan Niemiselle, että Paasiki kehoitti pitämään Neuvostokaupan tason riittävän matalala nimenomaan vältääkseen Suomen liian suurta riippuvuutta idänkaupasta. Myös keskinäisten suhteiden hoitaminen mahdollisimman korkealla tasolla oli hänen idänpolitiikkansa kulmakiviä. Hän tuskin olisi hyväksynyt Kekkosen aikana kehittynyttä kotiryssä-kulttuuria.

Se on kyllä totta, ettei Venäjä ole Neuvostoliitto. Internationalismi on vaihtunut kiihkokansalliseen nationalismiin, mutta sama bysanttilainen korruption syövyttämä hallintokultuuri on edelleen venäläisten ankeaa arkea. Parempaa on hankala vaatia, kun ei sellaista ole koskaan koettu.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Paasikiven politiikka oli myös joustavaa ja pragmaattista. V. 1918 Hän halusi turvata Saksan keisarikuntaan ja teki heidän kanssaan historiamme kehnoimman kauppasopimuksen. Uudelleen v.1941 hän jälleen nojasi Saksaan, koska uskoi sen voittavan sodan. Heti, kun hänelle selvisi, ettei näin tulisi tapahtumaan, käänsi hän kelkkansa.

Miten Paasikivi olisi toiminut nykytilanteessa, jossa Suomella on muitakin mahdollisuuksia kuin kuulua Venäjän etupiiriin on kysymys, johon ei saada enää vastauksia. Ei Venäjä ollut hänelle mikään itsetarkoitus vaan välttämätön paha, jonka kanssa oli elettävä, koska muita mahdollisuuksia ei ollut. Saattaisi olla niin, että sen innokkaampaa EU:n ja NATO:n puolestapuhujaa meillä ei olisikaan kuin hän. Henkilökohtaisesti hän piti venäläisia raakoina ja brutaaleina neuvottelukumppaneina, kuten päiväkirjoista voi lukea.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo

Jaakko Wilenius kertoo niitä näitä, mutta mikä vika on Paasikiven opeissa. Miksi Venäjä pitäisi kokea vihollisena. Ukrainanko takia, missä korruptio on tappamassa koko kansan?

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Miksi jaksat koko ajan jankata yhtä ja samaa? Ei täällä kukaan Venäjää vihollisena koe, korkeintaan häirikkönä. Se itse toimillaan saa aikaan näitä tuntemuksia. Pitäiskö niiltä sulkea silmät ja korvat vain sen takia, ettei kaupankäynti häiriintyisi?

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Mikko Elo, miksi tuot Paasikiven noin yksipuolisesti esiin. Johtuuko se kenties siitä, että näet rähmällään olon ainoana vaihtoehtona ja poimit siihen sopivat sitaatit?

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #52

Jaakko Wilenius,

Paasikiven opit olivat varsin yksinkertaisia: ison naapurin kanssa kannattaa elää sovinnossa, ystävät kannattaa hakea mieluummin läheltä kuin kaukaa, ulkopolitiikka kulkee sisäpolitiikan edellä, Suomen ei pidä enää koskaan joutua suurvaltapolitiikan pelinappulaksi.
Edellä neljä kohtaa, jotka ovat Suomen politiikan menestyksen salaisuus. Nykyjohdolta ne näyttävät unohtuneen.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara Vastaus kommenttiin #58

Toisen maailmansodan aikana Suomi oli "ajopuu, pelinappula"

Samoin kävisi nytkin jos konflikti tulisi suurvaltain kesken.

Liittoutumalla Suomi kyllä voiusi valita puolensa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #67

"Toisen maailmansodan aikana Suomi oli "ajopuu, pelinappula"

Niinhän Suomi on nykyäänkin, ei meillä ole itsenäistä ulkopolitiikkaa. Suuri osa suomalaisista hurraa suurelle ja "mahtavalle" eurostoliitolle joka käskyttää meitä.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kaikki viisastuvat vanhetessaan.

Niin teki myös Juho Kusti.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Eivät näköjään kaikki...

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #49

Jari-Pekka,
Jos minuun viittaat, mistä voit olla noin varma?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

"Viisastuminen" merkitsi Juho Kustin tapauksessa avioliittoa Allina Amandan eli Allin kanssa vuonna 1934.

Ilman puolisonsa Alli Paasikiven oppeja ja neuvoja ei Juho Kusti Paasikivestä olisi koskaan tullut Suomen tasavallan presidenttiä.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo Vastaus kommenttiin #54

Kovin ovat yksinkertaistettuja Pekka Toivosen "viisaudet".

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #57

Jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Joka muuta väittää, on sovinisti.

P.S. Presidentti Kekkosen poliittinen ja henkinen alamäki alkoi loppuvuonna 1974, jolloin Sylvi Kekkonen kuoli. Seuraavan kesän 1975 ETYK-kokous oli vielä uran lakipiste, mutta kyseistä kokoustahan oli jo vuosia etukäteen huolella valmisteltu.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #64

Miten tuo tähän aiheeseen liittyy?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #66

Ettei totuus unohtuisi.

Valtiopäiväneuvos Mikko Elon blogikirjoituksissa esitetään aina yksi ainoa totuus ja siitä sitten keskustellaan.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Myös Matti Nykäsellä on loistavia sitaatteja ja oppeja, joita voi sitten 70 vuoden kuluttua käyttää poliittisina ohjenuorina:

"Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan."
"Ja jos jokin asia on varma, se on aivan varma."
"Kivitettiinhän Jeesustakin aikanaan, mutta nyt mies on maailman maineessa."
"Maailma ei lopu Joroisiin."

Ja Matti on sentään olympiavoittaja ja maailmanmestari, mihin saavutukseen Paasikivi ei koskaan yltänyt. Eikä edes korkeushyppääjä Kekkonen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jopa ns. soinismit ovat noihin aksioomiin (sorry jos tässä yhteydessä käytän väärää sivistyssanaa) verrattuina kevyttä kamaa.

Tunteeko raamatunhistoria sittenkään Jeesus Nasaretilaisen kivittämisen - en muista.

Käyttäjän MikkoElo kuva
Mikko Elo

Raimo,
Olet huumormiehiä, mutta noilla Nykäsen sitaateilla ei ole mitään tekemistä Paasikiven oppien kanssa. Sinänsä hauskoja lukea.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Hyvä muistutus!

Suomen ulkopolitiikka on tuuliajolla. http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Miksi?

Eräs ongelma lienee se, että kokkeja on liian monta. Ulkopolitiikka ei ole enää yksin presidentin käsissä.

Presidentti Niinistö näyttäisi pyrkivän noudattamaan perinteisempää linjaa. Nykyinen Sipilän hallitus on kuitenkin päättänyt muuttaa linjaa.
Tämä ilmeni jo hallituspuolueiden ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjauksesta.

Kuvaavaa valtamediassa tapahtuneelle asenneilmapiirin muutokselle on se, ettei Hesari eikä muukaan media halunnut julkaista kriittistä analyysiäni asiasta. (Aiempina vuosina kriittisiä analyysejäni on Hesarin yliössä julkaistu.)
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Arvioni mukaan hallituksen ulkopoliittisessa linjanmuutoksessa näkyy voimakkaimmin euroliberaalin Stubbin johtaman kokoomuksen kädenjälki.
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Ja kokoomushan seuraa johtajaansa lojaalisti kuten on nähty. Lisäksi tulee muistaa, että Edward Snowdenin vuotamien salaisten Wikileaks-asiakirjojen mukaan puolueen edustajat on luvanneet Yhdysvaltain edustajille vievänsä Suomen Natoon.

Stubb lienee vienyt hallitusneuvotteluissa ja sen jälkeen kepun ja persujen ulkopoliittisia untuvikkoja mennen tullen.

Persut näyttävät myös suostuneen melkein mihin vain, että pääsisivät hallitukseen. Sipilä sen sijaan turvautuu ulkopolitiikassa(kin) euroliberaaliin Olli Rehniin, jonka ulkopoliittisilla näkemyksillä tuskin on paljoakaan eroa Stubbin kanssa.

Etyj-viisumikiellosta ja sen perusteista tihkuneet tiedot ovat sekavia ja ristiriitaisia. Tämä viittaa siihen, että näkemyksiä on ollut useampia.

Ne, jotka julkisuudessa ovat esiintyneet - eli ulkoministeri ja presidentti - eivät itse välttämättä ole edes täysin olleet tehdyn päätöksen kannalla. He ovat saattaneet noudattaa Utvassa tehtyä enemmistöpäätöstä, jonka takana on ollut uskottavimmilta tuntuvat perusteet.

Olettaisin, että äänekkäimmin ratkaisua ovat olleet ajamassa Stubb ja Rehn. Muut ovat sitten enemmän tai vähemmän nyökytelleet. Presidentti kenties tehnyt jonkin kriittisen kysymyksen yrityksestä järjestää poikkeusmenettely, mitä sitten on onnettomasti yritettykin.

Muiden luottamus mainittujen herrojen osaamiseen on saattanut jopa ohittaa ulkoministeriön virkamiesten mahdolliset varoitukset viisumikiellon juridisista ongelmista Etyjin tapauksessa, notifikaatiomenettelyn järjettömyydestä ja Venäjän vastareaktioista. On näet vaikea kuvitella, etteikö ulkoasiain hallinnon virkamiehistössä olisi asiantuntemusta vastata näihin kaikkiin kysymyksiin todellisuutta vastaavalla tavalla.

Mielestäni hallitus joka tapauksessa mekaanisesti noudatti sopimaansa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjausta, mikä luo edellytykset törmäykseen Venäjän kanssa ja sitä kautta tarpeen Nato-jäsenyyden hakemiseen.

Viisumikiellon noudattamiseksi hallituksen tai sen yksittäisten ministerien ei näin ollen ole tarvinnut saada erikseen toimintaohjetta Washingtonista tai Brysselistä.

Mainittua mahdollisuuttakaan en tosin voi sulkea täysin pois. Siihen en kuitenkaan jaksanut uskoa sen jälkeen kun kuulin presidentin harmittelevan sitä, että "Suomi on jätetty yksin".

Jos Suomen ulkopoliittinen johto olisi tehnyt päätöksensä viisumikiellosta Washingtonin tai Brysselin toimintaohjeen takia, se tuskin olisi tehty sitä "ilmaiseksi". Se olisi saanut päätöksensä tueksi sellaiset turvatakuut, ettei olisi ollut tarvetta venkoiluun julkisuudessa päätöksen jälkeen.

Arvioni mukaan törmäykset Venäjän kanssa tulevat jatkumaan ellei hallitus tarkista linjaansa, mitä en usko tapahtuvan.
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Presidentti Niinistö joutuu toimimaan vaikeassa tilanteessa. Onnea vaan ensi viikon työvierailulle Moskovaan!

Toimituksen poiminnat